Työreissu ei aivan yltänyt Lapin korkeudelle saakka, mutta pohjoiseen kuitenkin, akselille Ranua – Riisitunturi.
Ranuan eläinpuistossa kuvauslistalla oli eläintenhoitajien tiimiesimies Miia Varanka Koti ja maaseutu -lehteen. Suunnitelma oli ytimekäs: hienot vastavalot ilvesten kanssa. No, kuvauspäivän aamu oli sumuinen ja ilveksillä kiima-aika. Turvallisuussyistä jouduimme jättämään ilvekset rauhaan.
Menimme naalien keskelle. Mahtavan näköisiä eläimiä lähietäisyydeltä katsottuna ja täytyi vain ihmetellä niiden hienoa ja paksua turkkia. Sopeutuma, joka on välttämätön pohjoisen ankarissa oloissa.
Miia ja naalit tulivat kuvattua pienten naaleille tarkoitettujen makupalojen avustuksella. Huomasin lähtiessäni ajamaan kohti Riisitunturia autossani viehkon ulosteen hajun: olin kuvannut innostuksen vallassa rähmälläni lumihangessa ja vaatteisiin oli tarttunut napaketun topakka haju. Työmies on työnsä näköinen (hajuinen).
Matka jatkui Riisitunturille tykkymetsään talvisia maisemakuvia keräämään erinäisiä käyttötarkoituksia varten. Uhkana oli voimakkaasti puhaltava lämmin Föhn-tuuli ja osa tykkylumista oli jo tippunut puista. Tykkyreissu olisi pitänyt hoitaa aiemmin, mutta ei ole ollut siihen mahdollisuutta.
Viime tipassa, etten sanoisi. Kuvasin vajaan päivän ja jo samana iltana tykkymetsä oli karistanut talven taakan harteiltaan. Jäipähän jotain ensi talvelle.
Reissun kruunasi hieno revontuliyö. Noille kuville on aina käyttöä ja vaikkei olisikaan, revontulet ovat spektaakkeli vailla vertaa.
