Energian alkulähteillä

Hapattamalla valmistetun leivän yksinoikeus ei ole ollut pelkästään suomalaisilla ja (muilla) itäisillä kansoilla. Vuosisatoja sitten leivän hapattaminen oli hyvin yleistä aina välimeren rantoja myöten. Sana ”leipä”, hieman eri muodoissa, tarkoitti juuri tätä leivän juuren eli raskin avulla valmistettua leipää. Se oli ennen Coca-Colan keksimistä ylivoimaisesti tunnetuin brändi Euroopan alueella.

Hyvin säilyvä hapanleipä oli tärkeä ravinnonlähde metsästysreissuilla. Väestön nopean kasvun ja elintilan laajenemisen vuoksi ruokakin oli haettava kauempaa. Hapanleivällä matkaan saatettu kerkeäjalkainen metsästäjä taittoi kepeästi puolikin poronkusemaa päivässä. Saalista tuli kun kallisarvoinen aika ei mennyt huonojen eväiden kanssa turatessa.

Kautta historian suuret sotapäälliköt ovat aina osanneet varautua pahimman varalle. Kova kahinointi taistelukentällä syö miestä ja energian saanti on turvattava. Voiko olla sopivampaa evästä miekkailusta väsähtäneelle soturille kuin muhkeat viipaleet hyvin säilynyttä leipää ja päälle pari litraa olutta?

Muuan Napoleon oli valistunut mies, myös ruoka-asioissa. Aika ajoin hän, tapansa mukaan, piti oikeaa kättä asepukunsa povitaskussa. Napoleonilla oli siellä aina viipale ruisleipää jota hypistellessä oli mukava muistella voitokkaita sotaretkiä.

Hapatetun leivän valmistus väistyi itään päin kun Länsi-Euroopassa keksittiin kohottaa taikina hiivan avulla. Tätä leipämuotoa alettiin kutsua englanniksi nimellä bread, josta johtuu myös ruotsin bröt ja saksan Brot. Kaikki hiivaleipää tarkoittavia sanoja.

Myös meillä Suomessa perinteinen ruisleipä alkaa olla kiven takana. Pikainen silmäily kaupan leipähyllyllä näyttää karun totuuden. Ruisleivässä, joka on yleensä hiivan avulla tehty, saattaa olla yli puolet vehnäjauhoja. Onnellinen on se, joka saa syödä vuosisatojen aikana jalostunutta leipää, sitä joka rutisee hampaissa ja kysyy kohtalaisen vahvoja leukaperiä.

Suomeen tehdään ranskalaisen rakennuttajan voimin uutta ydinvoimalaa. Ydinlaitos on aikataulustaan pahasti myöhässä. Olisikohan rakennuttajan kannattanut ottaa historiasta oppia ja pakata reppuun kunnon eväät, etteivät urakat kuse kintuille? Liekö saman rakennuttajan tekemä ruotsalainen Forsmarkin ydinvoimala, jossa heikkohermoisempi työntekijä ei uskalla olla töissä kuin päissään.