Klappia liikenteessä

Sodan jälkeisinä aikoina Suomi autoistui vauhdilla, varsinkin viisi-kuusikymmenluvulla. Autoja oli monenlaista, samoin kuljettajaa ja tiestö oli mitä oli. Nykypäivänä moni metsäautotiekin on parempi kuin maantiet silloin ennen. Kuolemantapaukset tieliikenteessä kasvoivat rajusti.

Virkamiehet aina presidentti Kekkosta myöten olivat huolissaan lisääntyvistä liikennekuolemista. Ulkomailla oli saatu hyviä kokemuksia nopeusrajoituksista ja niitä kokeiltiin myös Suomen maanteillä hyvin tuloksin. Viisikymmentäluvun puolivälissä oli kokeiltu ensimmäisiä talvirenkaita. Turvavyöt alkoivat yleistyä autoissa.

Tekninen kehitys on ollut nopeaa. Nykypäivänä autojen turvallisuus sekä teiden kunto ovat aivan eri luokkaa kuin 40 vuotta takaperin. Olisi eväät turvalliseen liikennekulttuuriin. Kuitenkin ihmisiä kuolee tieliikenteessä vuosittain 400, loukkaantuu 9000. Kaikkiaan henkilövahinkoihin johtaneita onnettomuuksia tapahtuu vuodessa 7000, reilut 20 per päivä.

Ketkä kaksikymmentä ajavat kuolonkolarin tai ruttaavat autonsa huomenna?

Autoja on katsastettu 20-luvun alusta lähtien. Vuosikatsastuksen yhteydessä löytynyt pieni klappi raidetangon päässä tai alapallossa tietää korjaamoreissua. Hyväksytty –leiman saa paperiin vasta kun vika on korjattu ja kulkupeli uusintakatsastettu. Vuosikatsastuksella taataan ajoneuvon turvallisuus sekä kuljettajaa että muita tielläliikkujia kohtaan.

Entäpäs jos se klappi ei olekaan menopelissä vaan kuljettajan korvien välissä? Milläs mittarilla se saataisiin mitattua?

Huonokuntoinen auto pysyy tiellä, jos sen kuljettaja osaa ajaa maltillisesti. Kaaharilta lähtee auto jossain vaiheessa alta, oli sillä sitten kuinka hyvä menopeli tahansa. Fysiikan lait ovat horjumattomat.

Maalaiskylien arkeen kuuluvat silmittömästi kaahailevat nuoret miehet, menopelinä wunderbaumilla marinoitu karvanoppa-corolla. Pojat on poikia, sanotaan. Ovatko he vielä senkin jälkeen, kun suojatiellä makaa hurjastelun päätteeksi verissä päin lapsi, joka ei vielä osannut varoa tarpeeksi?

Ei niin väliä, jos reikäpäinen kuski teilaa vain itsensä, mutta kun samassa rytäkässä usein menee myös sivullisia. Millä nämä aikapommit saataisiin pidettyä poissa yleisiltä teiltä?

Kahdeksantoista vuotta täyttäneellä on oikeus ajokorttiin. Oikeuden myötä tulee myös vastuu. Liikenteessä se tarkoittaa itsensä ja muiden tienkäyttäjien huomioimista.

Lainsäätäjien asenne myös rattijuoppoja kohtaan on vähintäänkin kummallinen. Metsästysrikoksesta lähtee ase rikoksentekovälineenä välittömästi valtiolle ja päälle mäjähtää rapsut. Kärähtänyt rattijuoppo selviää pelkillä rapsuilla ja lyhyellä ajokiellolla. Eikä yleensä jää edes kiinni, kun vain pysyy kohtuudella omalla kaistalla. Mikä se rattijuopon auto on kiinni jäätäessä, jos ei rikoksentekoväline?

Miksi toistuvasti ratista kärähtäneen autoa ei voi yksinkertaisesti takavarikoida?

Harvemmin liikenneonnettomuus johtuu teknisestä viasta. Yleisimmin syy löytyy ratin ja penkin välistä. Tekniikan parantamiseksi ei säästellä aikaa, vaivaa eikä päreitä. Hyvä niin, mutta asennepuoli liikenteessä laahaa yhä kivikautisella tasolla.