Pressitilaisuudessa lausuttua

Kärkikolmikon kommentit erään autourheiluosakilpailun jälkeen.

Kilpailun kolmas: – Tö reis vos okei änt tö kaar vos kuud, pat ai häd sam problem vit tö tais. Ai häd kud fiiling, pat atös vos pussing veri haad. Nau vii häv kud posisön and vii vil pii petö nekst taim.

Kilpailun toinen: – Kisa oli ihan ok ja auto pelasi hyvin. Renkaiden kanssa oli vähän ongelmia. Tunnelmat on hyvät vaikka takana ajavat painosti koko kisan ajan. Tästä on hyvä jatkaa.

Kilpailun ja kokonaispisteiden ykkönen: – Tuota.. minä olen tässä vähän miettinyt.. tätä ilmastoasiaa ja maailman tilaa ylipäätään. Olen ehkä jäävi puhumaan ympäristöasioista, sillä tuleehan tässä lajissa sotattua aika tavalla. On vaan omatunto alkanut kaihertamaan viime aikoina. Onpa tullut asian tiimoilta valvottua jokunen aamuyökin.

Onkohan tämän autourheilusirkuksen jatkuva siirtely mantereelta toiselle järkevää? Suuria organisaatioita kuljetellaan ympäri maapalloa päästäksemme ajamaan likimain samanlaista ympyrää kuin edellisessä paikassa. Eikös se ole hiukan turhaa, mitä? Osakilpailuthan voitaisiin ajaa vaikka yhdellä mantereella kausi kerrallaan. Ei tarvitsisi turhaan rampata edestakaisin.

Myös kilpailukalustoa pitäisi kehittää vähäpäästöisempään suuntaan. Voisimme siirtyä esimerkiksi metaanilla käyviin moottoreihin. Sian paskaahan riittää. Näin saisimme samalla autoalan tekniikan terävimmän kärjen palvelemaan myös siviilipuolen kehitystä. Muutamassa vuodessa olisi tavallisen kuluttajan ulottuvilla hinnaltaan kilpailukykyinen vaihtoehto bensa- ja dieselmoottorille.

Päästöthän näissä nykyisissä kilpamoottoreissa ovat melkoiset. Tämänkin päivän kilpailu meinasi mennä aivan läskiksi, kun edellä ajavat savuttivat niin penteleesti. Takana tulevat saimme rykiä vedet silmissä että hyvä kun radalla pysyttiin. Oli vähän pakko ajaa niistä ohi.

Palkathan meillä ovat aivan huikeat. Olenkin tuuminut, että säätiöisin palkastani vuosittain noin kuusikymmentäviisi prosenttia erilaisiin teknisiin ideoihin ja lupaaviin nyrkkipajoihin, jotka tukisivat autoalan kehitystä puhtaampaan suuntaan. Kyllä tilistä jää käteen vielä sen verran, että yksi missi ja meikäläinen pärjää. Jos ei, niin pitää eukolle etsiä töitä.

Sponsoritkin voisivat kantaa oman kortensa kekoon. Pienillä uhrauksilla tulisi yhteen laskettuna olemaan suuret vaikutukset. Kilpa-autollekin voisi taas antaa hanaa raskaammalla kengällä ja paremmin mielin. Nythän olen yrittänyt ajaa osakilpailuissa hieman taloudellisemmin. Kyllä rattia osataan sompailla, mutta ajaminen kilpailussa bensapihisti – siinä karsiutuu jyvät akanoista.

Tallimme insinööri onkin laittanut kaikessa hiljaisuudessa kilpa-autooni polttoaineen kulutusmittarin. Siitä näkee keskikulutuksen ja reaaliaikaisen kulutuksen. Joskus tylsähköissä kilpailuissa piristyy kummasti, kun seuraa mittarin lukemia ja yrittää panna kierros kierrokselta paremmaksi. Välillä sitä meinaa uppoutua kulutuksen tarkkailuun niin, että on unohtua koko kilpa-ajo.

Suunnitelmia ja ideoita elinympäristömme parantamiseksi minulla on koko liuta. En kehtaa niitä kaikkia tässä luetella, olipahan vain muutama esimerkiksi. Kilpaa ajaessa kun on hyvää aikaa mietiskellä näitä asioita. Harmi vain, ettei ratin takana pysty samalla kirjaamaan niitä ylös, kun on sitä muuta touhua.

Tämmöistä minä olen tuuminut. Tämän pressitilaisuuden jälkeen varmasti heilahtaa pilkkakirves ja otsaan tulee jonkin sortin piipertäjän leima. No, vähänkö sitä on meikäläisen kustannuksella pilailtu, joten eiköhän tässä tämäkin jälkeen elolle selvitä.

Niin ja vielä: itse kilpailu meni ihan mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa.