Espanja – mieleen tulee turismi, punaviini ja eläkeläiset. Andalusia – mieleen putkahtaa arabit, härät ja lapsuuden suuri sankari Zorro, vaikkakin mies seikkaili aivan toisella mantereella.
Lähdimme koko perheellä Malagaan juhlistamaan vaimon kanssa yhteisiä satavuotisia ja kylvettämään perheen kuopusta espanjan kielellä, jota hän suurella innolla opiskelee lukiossa. Hyvin oli espanjan opinnot tarttuneet päähän, sen verta liukkaasti puhe luisti. Liekö savolaisilla sukujuurilla omat ansionsa.
Asunnon vuokrasimme yksityiseltä ja sijainnin katsoimme meren rannalta pienen paikallisjuna-aseman lähistöltä. Olisi voinut vuokrata autonkin, mutta yksi olisi joutunut enimmäkseen tuijottamaan pikiteitä ja etsimään parkkipaikkoja. Ei kuulostanut hyvältä. Espanjan veeärrälle oli annettava täydet pisteet helppoudesta ja aikatauluissa pysymisestä. Muistikuva 80-luvun interreilaamisesta Espanjassa oli myös hyvä – tosin aikataulujen heittäminen silloin ei johtunut Espanjan julkisesta liikennelaitoksesta.
Pääpaino reissulla oli löhöily rannalla, mutta uteliaisuus sai liikkeelle ja kiertelimme Andalusian maisemissa. Muksut ovat pienestä pitäen olleet paljon reissussa ja matkanteko sujui vaivattomasti. Huonot vitsit eivät loppuneet ikinä. Junalla oli helppoa vaihtaa maisemia ja tutkia uusia kolkkia. Gibraltar ja Afrikan Tähden toinen lähtöpiste Tanger jäivät käymättä, mutta niin on jäänyt ennenkin. Ehkä joku toinen kerta, vai mitä muksut?
P.S. Katso myös Annikan lomapostaus.
