Poikaset kyydissä

Ruokatunti keskeytyi harvinaiseen näkyyn: pihamaalla pintteli orava kovaa kyytiä poikanen hampaissaan. Säikäytti, sillä olin juuri hetkeä aikaisemmin laskenut talon kissan ulos. Menin hakemaan kattia takaisin sisälle, sillä poikastaan kantava orava on helppo saalis avoimella pihanurmikolla. No mitä teki kissa? Se oli jäänyt pihaportaille istuksimaan ja seurasi nyt uteliaana oravan toimia. Ihmetytti, sillä kissa ei ole epäröinyt jahdata oravia tilaisuuden tullen ja sen lounaspöytään on päätynyt useampikin huiskahäntä. Nyt se vain katseli tilannetta, vaikka saalis olisi ollut käpälän ulottuvilla. Vaikuttiko poikanen asiaan? En jäänyt ihmettelemään kissan passiivista toimeliaisuutta vaan koppasin sen saman tien sisälle.

Orava oli kevään aikana tehnyt pesän talon yläpohjan eriteisiin. Säännöllinen käpälien rumina seinän vuorilaudoituksessa oli paljastanut pesäurakoitsijan. Vaihtopesä, mikä oravalla yleensä on, oli varmasti katsottuna valmiiksi pihpiirin sakeassa kuusikossa. Äkilliseen pesäpaikan vaihdokseen saattoi olla kaksikin syytä: liikaa kirppuja pesäeristeissä tai talon asukkaiden lisääntynyt liikkuminen pihamaalla kevään askareissa.

Poikanen hyvässä otteessa
Poikanen hyvässä otteessa

Niin tai näin, muutto kävi emolta vauhdikkaasti. Neljä poikasta pääsi uuteen kotiin alle vartissa.

Nopeus on valttia
Nopeus on valttia