Ylioppilaskuvaus valokuvaaja Petri Jauhiainen

Ylioppilaskuvaus ja harrastus (osa II)

Minulta kysyttiin, mahtuisiko studiooni hevonen ylioppilaskuvausta varten. Vastasin, että kyllä vain, mutta jos hevosen selkään laitetaan vielä ylioppilas, tilan suhteen voisi tulla ongelmia. Vaan jos teillä siellä maatilalla on isompi katettu tila, voidaan studio rakentaa sinne.

Päädyimme tilaratkaisussa kyseisen maatilan rehuvarastoon. Rakensin rehuvaraston seinälle kakkosnelosesta seitsemänmetrisen orren 6m x 6m taustakankaalle ja viiteen metriin nostettuna se riittäisi mainiosti korkeutensa puolesta. (Orsi jätettiin niille sijoilleen mahdollisia tulevia kuvauksia varten.) Naamioimme oljilla betonilattian ja valaistuksesta vastasi puolentusinaa studiosalamaa. Areena oli valmis.

Puuttui vain ylioppilas ja hevonen. Hevosen reagointia salamavalojen välähdyksiin testasimme jo etukäteen. Kyseessä on kilpahevonen, joka on tottunut hälinään ja melskeeseen, mutta koskaan ei tiedä. Ensimmäiseen välähdykseen hevonen reagoi säpsähtämällä, toinen välähdys meni jo paremmin ja kolmannella ei juuri reagointia. Mainiota.

Varsinaisena kuvauspäiväna kuvasimme lämmittelyksi ja valojen hienosäätämiseksi tilan isäntäväkeä ja eläimiä. Eläimet ovat arvoituksellisia kuvattavia eikä isojen eläinten saaminen valaistuksellisesti oikeaan paikkaan ollut helppoa. Ja tietenkin niiden piti malttaa pysyä aloillaan kuvausten aikana.

Hyvin suunniteltu ei ole kuin puoliksi tehty ja sattumukset puuttuivat peliin: kesken kaiken yksi tilan hiehoista lähti karkureissulle. Hiehon perässä ravasi yksi jos toinenkin (enimmäkseen tilan isäntä) ja tilan paimenkoirat olivat jahdissa mukana. Hieho päätyi lyhyen seikkailunsa jälkeen karsinaansa, mutta paimenkoirat olivat juosseet itsensä lämpimiksi ja läähätyksestä ei tullut loppua. Koirat olivat sitten kuvauksissa enimmäkseen kieli pitkällä.

Valaistuksen suunnittelussa joutui tekemään kompromisseja. Eläinten piirteet piti saada esiin, mutta samainen valo oli hieman liian jyrkkä esimerkiksi ihmisten kasvoihin. Ja valot oli suunnattava isommalle säteelle, koska eläimien saaminen tietylle paikalle ei ollut aina taattua. Vähän sama asia kuin hiihtäisi jokakelin suksilla: toimii, mutta ei loistava millään kelillä.

Kuvausrupeama oli kaikesta huolimatta, ja varsinkin sen vuoksi, erittäin mielenkiintoinen. Isot eläimet näyttävät studiovaloissa vieläkin isommille ja erittäin hienoille. Kiitokset Anni ja Jane ja koko Ala-Korholan väki.