Se meni niin nopeasti. Kuopio-Jukolan kisaviikonloppu. Vuosi on vierähtänyt siitä, kun ensimmäinen Jukolarekka saapui Jämsästä Vehmersalmen Rytökylän peltoaukealle. Lastina oli muistaakseni saunanlauteiden rungot, joita talkooporukka kantoi Rytökylällä Puustis-Keijon varastotiloihin. Tilanteen ikuistaminen oli ensimmäinen korteni Kuopio-Jukolassa.
Kuvia on kertynyt kuluneen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Osa säilyy dokumentteina myöhempää käyttöä varten, osa lähtee lopullisen karsinnan (jahka tässä taas pääsee normaaliin päivärytmiin kiinni) myötä bittiavaruuteen. Kameran takaa olen nähnyt lähes poikkeuksetta iloisia ja nauravia ilmeitä, huumorilla höystettyä talkooväkeä kantamassa omaa korttansa jättimäiseen kekoon. Työväkeä on kiitelty ja ovat he kiitoksensa enemmän kuin ansainneet. Ilman heitä ei olisi Jukolaakaan. Talkoomeinki ei ole kuollut eikä kuopattu.
Odotin malttamattomana myös itse kilpailua, jossa kohtasivat samalla viivalla maailman huiput ja tavalliset suunnistusharrastajat. Kisaamassa on saattanut olla myös pelkästään kaverihengen nimissä suunnistamaan lähtenyt iloinen veijari, jolla suunnistustaito voi olla vähän niin ja näin. Kameran takaa katsottuna kaikki olivat tasa-arvoisia. Tilanteet, ilmeet ja eleet ratkaisivat, eivät nopeus tai kestävyys. Olen yrittänyt poimia myös lapsen kengissä kulkevia suunnistajan alkuja, tai sitten ikähaarukan toisessa päässä olevia, jo rutkasti suunnistuskokemusta hankkineita senioreita. Kaikki ovat olleet yhtä arvokkaita.
Ensimmäisen kerran kuvasin suunnistusta vuonna 2012 SM-viesteissä, joten tuntemukseni lajista on sanalla sanoen heikohko, mutta tämä ei ole ollut taakka. Päinvastoin. On ollut helpompi poimia yksityiskohtia koko kilpailun laajalta saralta, sillä kaikki ovat (kaikella kunnioituksella lajin huippuja kohtaan) saman näköisiä. Tosin tietämykseni lajia kohtaan on lisääntynyt huimasti. Tunnen nyt jopa miesten ja naisten voittajajoukkueet verkkareiden perusteella.
Kun kilpailit yöllä Kuopio-Jukolan hämärtyvissä metsissä, saattoi puun takaa välähtää salamavalo. Se olin ehkä minä. Peukalo pystyyn ja hymy huulille, saatoit ikuistua kennolle.
Lämmintä kesää toivottaen
Petri Jauhiainen
Kuvauspäällikkö
Kuopio-Jukola 2014
