Valokuvaaja ja fyysinen kunto

Iloinen ja rempseä reilun kymmenen hengen testiryhmä lähti kokeilemaan ”Hyvän olon paivää” Tiilikkajärven kansallispuistoon. Tuote on Metsähallituksen kokeilussa oleva liikuntapainoitteinen päivä, johon sisältyi Tiilikkajärven maisemissa luontofitnessiä, crosstrainingiä, joogaa metsän keskellä, uintia ja tietenkin patikointia hienoissa maisemissa.

Kuljetun reitin pituus oli noin 7 km. Kuvaajan oli juostava ripeäkulkuisen testiryhmän ympärillä etsien sopivia kuvakulmia: jos jäi taakse kuvaamaan, oli kuvauksen jälkeen juostava ryhmä kiinni (ja mieluiten kärkeen). Jos kuvasi sivulta, oli juostava sivulle ja sen jälkeen juostava ryhmä kiinni (ja mieluiten kärkeen). Jos kuvasi edestä, oli juostava hyvän matkaa edelle kuvauspassiin, ja kuvauksen jälkeen juostava ryhmä kiinni (ja mieluiten kärkeen). Olo oli välillä kuin ajokoiralla.

Valokuvaajalle tällainen toimeksianto tietää liikunnantäyteistä työrupeamaa ja kuvauskalusto, objektiivit, kamerarungot, salamat ym., painavat kamerarepussa helposti toistakymmentä kiloa.

Valokuvaajien keskuudessa pikseleistä ja dynamiikasta kyllä riittää parran pärinää, mutta fyysisestä kunnosta ei paljoa puhuta. Liikunta ja fyysinen kestävyys ovat ammatikseen kuvaavalle elintärkeä asia ja se on ammattiylpeyttä myös asiakasta kohtaan. Tiilikan hienoissa maisemissa kelpasi säntäillä edestakaisin. Sääkin oli mitä parhain, huonoa keliä ei olekaan.