Revontulien jäljillä

Revontulista (Aurora borealis) liikkuu monenlaista tarinaa: on ketun hännän huiskausta pakkashangilla, tuliketun karvan kosketusta, jopa kuulohavaintoja on väitetty tehdyn. Revontulet ovat herättäneet kiinnostusta kautta historian ja taivaankannen valoilmiönä ne ovat vertaansa vailla. Uskomuksia tai ei, lähdimme Wesa Koistisen kanssa pohjoiseen, taivaan tulien syntysijoille.

Perimmäisenä tarkoituksenamme oli kuvata revontulia muutamana yönä ja tehdä lyhyt haastattelu Sodankylän geofysiikan observatorion avaruusfysiikan dosentti Jyrki Mannisesta, joka on yksi maailman johtavia revontulien tutkijoita. Haastattelu venyi parin päivän jutusteluksi ja pääsimme vierailulle geofysiikan observatorion kenttätutkimusasemalle Sodankylän takamaille. Kiitokset Pielaveden miehelle erittäin mielenkiintoisesta perehdyttämisestä revontulien saloihin.

Alkuperäinen ajatus revontulista visuaalisena ilmiönä keskittyikin kaiken saamamme tiedon myötä revontuliin liittyviin ääniin. Materiaalia niin kuvista kuin äänistä kertyi kolmen vuorokauden aikana aukeaman verran Savon Sanomiin  ja myös verkkosivuille. Harmillista kyllä, lehtiartikkeliin ei saa linkkiä.

Voiko ihminen kuulla revontulien loimuavan? Tämän hetkisen tiedon valossa ei.

Uutinen 4.4. 2014 Helsingin Sanomat. Paljon lupaava otsikko, mutta vähän villoja. Eli ei uutta auringon alla. Hienoa, että asiaa tutkitaan, odottelemme mielenkiinnolla uusia tuloksia.

 

Kuvat Luostolta.